Firefoxin viherpesu

Mozilla-yhtiö on julistanut kaikkien suosikkiselaimen Firefoxin olevan 100-prosenttisesti luomuohjelmisto. Hienoa! Ajattelette varmaan samaa kuin minäkin: yhtiössä panostetaan jätteiden vähentämiseen ja kierrätykseen, työasemien ja palvelinten energiankulutuksen minimointiin ja kertakäyttöiset kahvimukit ovat pannassa. Väärin, väärin! Kyseessä on pelkästään hieman kyseenalainen yritys brändätä Firefoxia muodikkaasti vihreäksi ja päähänpisto alkaa kutsua luomuksi sitä, mitä tähän saakka on kutsuttu avoimen lähdekoodin ohjelmistoksi (open source software).

Älkää käsittäkö väärin, minähän rakastan Firefoxia. En myöskään väitä, etteikö yhtiö oikeasti tekisi esimerkiksi edellä mainitsemiani asioita ympäristön hyväksi (en tiedä tekeekö). Olen itsekin tietotyöläinen, mutten hyvällä tahdollakaan ymmärrä, mitä luonnonmukaista ykkösissä ja nollissa voi olla, jos ohjelmakoodin tuottamiseen tarvittavat resurssitkaan eivät ole sen vihreämpiä. Hölmöintä tässä on se, ettei yhtiö itsekään tunnu tietävän, mitä he ajavat takaa. Ainakaan tämän sivun mainosteksti ei ympäripyöreydessään ollenkaan selitä, mitä luonnonmukaista selaimessa oikeastaan on, vaan sivu kertoo yleisellä tasolla avoimen lähdekoodin periaatteista.

Myönnetään, että open source saattaa käsitteenä olla vieras keskivertokäyttäjälle, joka pohtii ohjelmistohankintojaan, mutta ainakin minusta tuntuu lähinnä käyttäjien aliarvioinnilta, kun luomu-sanaa käytetään brändäystarkoitukseen täysin väärässä asiayhteydessä.

Muutenhan Firefoxilla olisi luomumerkki.


Avoimella lähdekoodilla tarkoitetaan ohjelmistoja, joiden ohjelmakoodi on kenen tahansa nähtävissä ja muokattavissa. Ohjelmistojen kehitys perustuu siihen, että parhaimmillaan maailmanlaajuinen käyttäjistä koostuva yhteisö tekee vapaaehtoista kehitystyötä. Näin esimerkiksi tietoturva-aukot ja koodivirheet paitsi havaitaan, myös korjataan nopeasti.

Shopping CO2 Turussa

Valonia ja Mammakeidas ry järjestävät keskiviikkona 4.3. koko perheen yleisötilaisuuden, jossa pohditaan, miten omilla valinnoilla ruokaostoksilla voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Tilaisuudessa on tarjolla asiaa erilaisista pakkausvaihtoehdoista, vesijalanjäljestä ja ekonäkökulmaa ruoanlaittoon. Lisäksi paikan päällä on Reilun kaupan kahvio ja tilaisuus tutustua kestovaippoihin ja kantoliinoihin. Perheen pienimmät viihtyvät askartelupisteessä. Sinne!

Koko perheen yleisötilaisuus keskiviikkona 4.3. klo 16.30-19.00 VALONIASSA
osoitteessa Vanha Suurtori 7, Turku.

Pariisin vihreä varpunen

Marion Cotillard on epätodellisen täydellinen. Hän on huikean kaunis, loistava näyttelijä ja osaa vielä laulaakin. Piaf-leffan tähti suorastaan huokuu maalaisromantiikkaa ranskalaisen Ellen ekopainotteisessa helmikuun numerossa ja on aidosti huolissaan ympäristöstä. Hän on Greenpeacen aktiivinen jäsen ja oli yksi artisteista Dessins pour le climat -levyllä, joka julkaistiin vuonna 2005 ja jolla kerättiin rahaa järjestölle. Marion vastustaa geenimuuntelua ja pitää tiettävästi Melvitan ja Dr. Hauschkan kosmetiikasta ja Vejan ekokengistä. Hän on myös kieltäytynyt mainossopimuksista sillä perusteella, etteivät tuotteet olleet hänen mielestään ekologisesti tai eettisesti tuotettuja.


"Olemme muurahaisia, todellakin, mutta yhdessä muurahaiskeossa on tuhansia muurahaisia: kun yksi niistä kaivaa kuopan, se ei tee suurta muutosta, mutta kun tuhannet muurahaiset kaivavat kuoppia joka paikkaan, maa ei enää pysy kasassa! Meidän täytyy kantaa vastuumme. Ei voida enää ajatella, että ilmaston lämpeneminen on vain jokin normaali ilmiö."


"Jotkut sanovat, että ekologinen taistelu on rikkaiden etuoikeus."
- "Se on totta! Jos on edellytykset elää mukavasti, on myös edellytykset saattaa asiat tasapainoon. Se, että kulutamme vähemmän, ei tee meistä onnettomia! Se, että käytämme vähemmän autoa, lopetamme kosteuspyyhkeiden käytön tai tuotamme vähemmän jätettä, ei tee meistä onnettomia! Koulutettujen ja kehittyneissä maissa elävien ihmisten täytyy kantaa vastuunsa."

(Kuvat Elle France, ontuvat käännökset saman lehden artikkelista minun.)

Follow my blog with bloglovin´

Hamppupesu hamppuhiukselle

Minulla on luonnonkihara, karheapintainen mutta hento hiustyyppi. Koko elämäni ajan olen enemmän tai vähemmän kironnut hiusteni omapäisyyttä. Erikoisista leikkauksista on turha edes haaveilla, kun hius taipuilee miten haluaa ja latvat ovat kuin mitkäkin talventörröttäjät, vaikka olisin juuri kävellyt ulos kampaajalta. Niinpä olen turvautunut jos jonkinlaisiin kampaamotuotteisiin, joissa on kuitenkin pari merkittävää ongelmaa: niiden sisältämien silikonien on tarkoitus hillitä pörröisyyttä, mutta samaan aikaan ne latistavat muutenkin ohuen hiuksen - enkä ole varma toteutuuko tuo ensimmäinenkään. Lisäksi pitkä INCI-lista on täynnään kaikkea muuta kuin luonnosta saatavia, turvalliseksi tiedettyjä ainesosia, joiden kuormittavuutta ympäristölle ja keholle en uskalla edes arvailla.


(Kuva: i+m Naturkosmetik)

Pari kuukautta sitten törmäsin saksalaiseen luomukosmetiikkamerkkiin i+m Naturkosmetik. Heillä on valikoimissaan kaikkea suihkusaippuoista kosteusvoiteisiin ja tuotteet ovat BDIH-sertifioituja ja vegaanisia. Tuotteiden sisältämät ainesosat ovat mahdollisuuksien mukaan luomuviljeltyä tuotantoa. No niin, ei mitään uutta auringon alla, onhan nämä luomuhörhöjen tukanpesuaineet nähty - mutta ei siinä kaikki, kysessä kun sattuu olemaan oikeasti kampaamotasoinen ammattilaissarja!

Sarjan hamppushampoon ja -hoitsikan luvattiin sopivan erityisesti kuivalle ja karhealle hiukselle, siis juuri minun kuontalolleni. Muutaman viikon kokeilun jälkeen olen pelkästään tyytyväinen, mutta myös epäuskoinen: lopputulos on kerta toisensa jälkeen parempi kuin millään aiemmalla tuotteella! Erityisesti hoitoaine jättää hiukset ihanan pehmeiksi ja hoidetun tuntuisiksi myös ihan latvoista.

Shampoo sisältää kylmäpuristetun hamppuöljyn lisäksi nokkosuutetta. Aiemmin käyttämieni luomushampoiden tavoin i+m:n hamppushampoo ei ainakaan pitkiin hiuksiin tahdo levittyä kovin hyvin, vaan ainetta tuntuu kuluvan hiukan normaalia enemmän. Enimmäkseen tunne shampoon hankalasta levittämisestä hiuksiin johtunee kuitenkin siitä, että siitä puuttuvat vaahdottavat ainesosat. Tiedättehän ne sodium laureth sulfatet ja sodium lauryl ether sulfatet, joiden pääasiallinen tarkoitus on vaahdota ja luoda mielikuva tehosta? Kun on yli 20 vuotta tottunut vaahdottamaan tukkansa shampoopilveksi, tottuminen vaahdottomuuteen ottaa aikansa. Aineet tulevat kuitenkin totuttuun tapaan 250- ja 200-millilitraisissa pulloissa, joten ostovälit todennäköisesti täsmäävät, vaikka shampoota kuluisikin hieman enemmän.

Itse tilasin tuotteet Saksasta, jolloin hintaa tuotteille jäi vain noin kolmasosa jälleenmyyntihinnasta Suomessa. Kotimaan kamaralla tuotteita voi kysellä ainakin kampaamoista.

Tuotteet ovat tuoreimmat lempparini ja ne jäävät näillä näkymin pysyvään käyttöön. Tästä syystä ne ansaitsevat tulla Lempparilistan ensimmäiseksi tuotemaininnaksi. Neljä ja puoli rusettia!

Teflon love?

Teflon on ainoa pintamateriaali, johon gekot eivät voi tarttua. Kuulostaa hauskalta, mutta toiseksi pienimmällä kitkakertoimella on myös varjopuolensa. Turun Sanomat uutisoi eilen amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan Gore-Tex- ja Teflon-kalvolla pinnoitetut kosteussuojatut vaatteet voivat olla vahingollisia naisten hedelmällisyydelle (ja kaiken järjen mukaan haitat koskettavat myös miehiä, vaikkei sitä tutkittukaan).

Kyseessä ei ole pikkujuttu. Jos haitallisia pfc-yhdisteitä voidaan mitata verestä silloinkin, kun niitä on ollut ulkoiluvaatteiden pinnalla - ei siis edes ihoa vasten - millaisia määriä kehoomme päätyy pinnoitetulla paistinpannulla käristetyn ruoan mukana?

Pfc-yhdisteillä tarkoitetaan tässä lähinnä kemikaalia nimeltä PFOA, jota käytetään PTFE:n, tutummalta nimeltään Teflonin, valmistukseen. Sitä on käytetty teollisuudessa jo 1950-luvulta lähtien ja se säilyy ympäristössä hyvin pitkiä aikoja: vaikka sen tuotanto lopetettaisiin tänään, pitoisuudet ympäristössä nousisivat vielä vuosien ajan. Vuonna 2005 Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA ilmoitti, PFOA on "todennäköisesti karsinogeeni" eli syöpää aiheuttava. DuPont, yhtiö Teflon-brändin takana, on ilmoittanut ettei valmiissa tuotteessa pitäisi olla mitattavaa määrää PFOA:ta. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n tekemä tutkimus vuodelta 2005 kuitenkin havaitsi PFOA:ta myös PTFE:tä sisältävissä lopputuotteissa mukaan lukien Teflon-paistoastiat ja -välineet. Nykyään EPA:n kanta on, ettei tavanomaisesta PTFE:llä pinnoitettujen paistoastioiden tai ulkoiluvaatteiden käytöstä ole vaaraa, mutta lisätutkimukset ovat tarpeen.

Tavanomainen käyttö on kuitenkin suhteellinen käsite. Varmasti jokainen on elämänsä aikana käyttänyt loppuun ainakin yhden pinnoitetun paistinpannun. Erityisesti halpamallin paistinpannuista myrkyllisiä yhdisteitä höyrystyy ilmaan jo normaalin käytön aikana kohtalaisen alhaisissa lämpötiloissa (179-233 astetta). Pinnoitteet eivät myöskään ole ikuisia, vaan pannujen pinnat menevät riekaleiksi ennemmin tai myöhemmin erityisesti jos ne kuumenevat usein yli 260 asteen. Vertailun vuoksi: paistorasvat ja öljyt alkavat savuta ja ruskistua noin 200 asteessa, mutta pannun pinnan lämpötila voi nousta paljon tätäkin korkeammaksi, jos sitä kuumennetaan tyhjänä.

Siinä vaiheessa, kun pannun pinta on jo rikki, voi siis olla varma että myrkyllisiä yhdisteitä löytyy myös sillä valmistetusta ruoasta. Älä siis säilytä puolikuntoisia paistinpannuja kaapissasi, vaan hävitä ne ja valitse paistoastiaksi esimerkiksi teräs- tai valurautapannu. Pinnoittamattomat teräspannut ovat hankalia löytää, itse löysin omani vasta parin vuoden etsinnän jälkeen. Laadukkaat teräspannut ja -kattilat kuitenkin kestävät lähes mitä vain, myös kovempaa jynssäystä vaikka ruoka palaisikin pohjaan. Valurautapannut taas mielletään hankaliksi, mutta säännöllisellä öljyämisellä ja hyvällä hoidolla pannusta saa luotettavan kumppanin jopa sukupolvien ajaksi. Pitkäikäinen tuote on myös ekologisempi vaihtoehto, kun uutta pannua ei tarvitse hankkia muutaman vuoden välein. Lempparilistan pisteet lähtevät siis tällä kertaa 18/10-laatuiselle ruostumattomalle teräkselle ja lähes ikuiselle valuraudalle.

Jatkoa aiheelle löytyy Kuningaskuluttajan jutusta.

Tervetuloa Lempparilistalle!

Kuuluin niihin kuolemattomiin nuoriin, jotka eivät osanneet pelätä mitään, vielä vähemmän sellaista mitä ei silmillä voi nähdä. Vanhempana ja viisaampana olen tullut varovaisemmaksi, alkanut lukea tuoteselosteita ja kiinnostua siitä, millaisen kemikaalikuorman alla elämme. Tieto lisää tuskaa, mutta onneksi myös valveutuneisuutta.

Ei ole yksiselitteistä faktatietoa siitä, miten suuri osa ihon pinnalla käytetyistä aineista imeytyy elimistöön. Paras tapa välttää turhaa kemikaalikuormitusta on käyttää kehollamme vain aineita, jotka varmuudella tiedetään turvallisiksi. Siksi suosin luomu- ja luontaiskosmetiikkaa, joka on ihmis-, eläin- ja luontoystävällistä. Koska hyvän luomumeikkivoiteen löytäminen ei ole ainakaan helpompaa kuin tavallisen vastaavan, Lempparilista testaa puolestasi ja kertoo parhaista tuotelöydöistä - ja jakaa siinä sivussa parit reseptit, kuulumiset ja maailmanparannusvinkit. Suurimman mielenkiinnon kohteena ovat ainakin värikosmetiikka ja hygieniatuotteet, pesu- ja puhdistusaineet sekä ruoka.

Mikä on sinun ekologisista tai eettisistä syistä valittu "kahta en vaihda" -juttusi?