Teflon love?

Teflon on ainoa pintamateriaali, johon gekot eivät voi tarttua. Kuulostaa hauskalta, mutta toiseksi pienimmällä kitkakertoimella on myös varjopuolensa. Turun Sanomat uutisoi eilen amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan Gore-Tex- ja Teflon-kalvolla pinnoitetut kosteussuojatut vaatteet voivat olla vahingollisia naisten hedelmällisyydelle (ja kaiken järjen mukaan haitat koskettavat myös miehiä, vaikkei sitä tutkittukaan).

Kyseessä ei ole pikkujuttu. Jos haitallisia pfc-yhdisteitä voidaan mitata verestä silloinkin, kun niitä on ollut ulkoiluvaatteiden pinnalla - ei siis edes ihoa vasten - millaisia määriä kehoomme päätyy pinnoitetulla paistinpannulla käristetyn ruoan mukana?

Pfc-yhdisteillä tarkoitetaan tässä lähinnä kemikaalia nimeltä PFOA, jota käytetään PTFE:n, tutummalta nimeltään Teflonin, valmistukseen. Sitä on käytetty teollisuudessa jo 1950-luvulta lähtien ja se säilyy ympäristössä hyvin pitkiä aikoja: vaikka sen tuotanto lopetettaisiin tänään, pitoisuudet ympäristössä nousisivat vielä vuosien ajan. Vuonna 2005 Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA ilmoitti, PFOA on "todennäköisesti karsinogeeni" eli syöpää aiheuttava. DuPont, yhtiö Teflon-brändin takana, on ilmoittanut ettei valmiissa tuotteessa pitäisi olla mitattavaa määrää PFOA:ta. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n tekemä tutkimus vuodelta 2005 kuitenkin havaitsi PFOA:ta myös PTFE:tä sisältävissä lopputuotteissa mukaan lukien Teflon-paistoastiat ja -välineet. Nykyään EPA:n kanta on, ettei tavanomaisesta PTFE:llä pinnoitettujen paistoastioiden tai ulkoiluvaatteiden käytöstä ole vaaraa, mutta lisätutkimukset ovat tarpeen.

Tavanomainen käyttö on kuitenkin suhteellinen käsite. Varmasti jokainen on elämänsä aikana käyttänyt loppuun ainakin yhden pinnoitetun paistinpannun. Erityisesti halpamallin paistinpannuista myrkyllisiä yhdisteitä höyrystyy ilmaan jo normaalin käytön aikana kohtalaisen alhaisissa lämpötiloissa (179-233 astetta). Pinnoitteet eivät myöskään ole ikuisia, vaan pannujen pinnat menevät riekaleiksi ennemmin tai myöhemmin erityisesti jos ne kuumenevat usein yli 260 asteen. Vertailun vuoksi: paistorasvat ja öljyt alkavat savuta ja ruskistua noin 200 asteessa, mutta pannun pinnan lämpötila voi nousta paljon tätäkin korkeammaksi, jos sitä kuumennetaan tyhjänä.

Siinä vaiheessa, kun pannun pinta on jo rikki, voi siis olla varma että myrkyllisiä yhdisteitä löytyy myös sillä valmistetusta ruoasta. Älä siis säilytä puolikuntoisia paistinpannuja kaapissasi, vaan hävitä ne ja valitse paistoastiaksi esimerkiksi teräs- tai valurautapannu. Pinnoittamattomat teräspannut ovat hankalia löytää, itse löysin omani vasta parin vuoden etsinnän jälkeen. Laadukkaat teräspannut ja -kattilat kuitenkin kestävät lähes mitä vain, myös kovempaa jynssäystä vaikka ruoka palaisikin pohjaan. Valurautapannut taas mielletään hankaliksi, mutta säännöllisellä öljyämisellä ja hyvällä hoidolla pannusta saa luotettavan kumppanin jopa sukupolvien ajaksi. Pitkäikäinen tuote on myös ekologisempi vaihtoehto, kun uutta pannua ei tarvitse hankkia muutaman vuoden välein. Lempparilistan pisteet lähtevät siis tällä kertaa 18/10-laatuiselle ruostumattomalle teräkselle ja lähes ikuiselle valuraudalle.

Jatkoa aiheelle löytyy Kuningaskuluttajan jutusta.